Työyhteisön vuorovaikutus

Esihenkilöiden ajatuksia työyhteisöjen vuorovaikutuksesta

Oma hommansa on myös sijaisten etsiminen ja työvuorolistojen setviminen kuten myös uusien työntekijöiden rekrytointi. Siinä on nyt suuria haasteita monella alalla.

Haasteita tuottavat joillakin aloilla myös hallinnointi, johon ei aina ole olemassa selkeää ohjeistusta sekä tulipalojen sammuttelu. 

Haasteita

Hyvin tavallista työpaikoilla on, että tieto ei kulje, on väärinymmärryksiä ja skismaa työntekijöiden välillä, henkilöstön puutetta ja rekrytoinnissa haasteita.

Usein kaikki eivät ole samalla aaltopituudella, erilaisten persoonallisuuksien välinen yhteistyö on välillä haastavaa. On oma-aloitteisuuden puutetta, työtehtävien tasa-arvoinen jakaantuminen ei aina toteudu, on haasteita pyytää apua ja kertoa virheistä.

Kerrotaan joskus ilmenevän pahan puhumista, muutosvastaisuutta ja arvojen mukaisessa työskentelyssä haasteita. Sääntöjä ei noudateta, tulee pahaa mieltä. Pitää myös varoa, mitä uskaltaa sanoa. Erilaiset asenteet ja mielipide-erot kaihertavat ajoittain.

Huolena on, että näiden haasteiden takia johtajan omat paperihommat jäävät tekemättä ja työyhteisöllä jää myös liian vähän aikaa asiakkaille. Kaikille tulee paha olla, työntekijöiden viihtyminen ja pysyminen kärsii, tasapuolisuus ja porukan henki huononevat ja hyvät tyypit vaihtavat työpaikkaa. Usein pelätään myös, että työn tekeminen vaikeutuu ja tulee enemmän virheitä.

Tämä kaikki vaikuttaa työyhteisön toiminnan kautta myös asiakkaisiin.

Toiveet ja tavoitteet

Aikaa ja tilaa toivotaan pääasiassa jäävän työryhmän jäsenten keskinäisten väärinymmärrysten ja konfliktien selvittämiseltä omien perustöiden tekemiselle. Ja että työt saisi tehdä rauhallisemmassa tahdissa.

Toiveena johtajilla on saada levätä enemmän, nukuttua, pidettyä työn ja vapaan ainakin jollain tasolla erillään. Aikaa myös ystävyys- ja parisuhteen hoitoon sekä harrastuksille toivotaan.

Avun etsinnän haasteita ja hyötyjä 

Työnohjaus on osalla ollut hyvää muttei ole aina ollut vastaajien mukaan riittävää. Erityisesti silloin kun ei puhuta oikeista asioista tai osa työntekijöistä ei uskalla ilmaista omia ajatuksiaan. Työterveydestä on saatu jossain paljon hyötyä mutta moni koki senkin riittämättömäksi.

Riittävän ajoissa aloitetut keskustelut on koettu tärkeiksi. Palaverin vetäminen on osalle esihenkilöistä ollut ihan hirveää ja tasa-arvoisina keskusteleminen haasteellista. Omalta esihenkilöltä ei ole aina saanut riittävää tukea.

Usein oman talon sisältä tulevan kouluttajan koetaan olevan liian sisällä asioissa.

Hyviä käytäntöjä toimivan työyhteisön luomiseksi: 

• Työnohjaus on hyvä kun se on hyvä
• Johtaja luo ympärilleen hyvinvointia. Keskustellaan paljon, ajoissa ja avoimesti
• Kalenterointi ja hyvä valmistautuminen
• Ulkopuolista koulutusta "kättä pidempänä"
• Muistilaput ja asioiden priorisointi sekä keskeneräisyyden sietäminen
• Luotetaan toisten ammattitaitoon. Kollegoiden vertaistuki.
• Oma vaikuttamismahdollisuus asioihin
• Työhyvinvointikoulutukset ja työpsykologi
• Selkeät tavoitteet, osatavoitteet ja niiden seuranta

Työyhteisön vuorovaikutuskoulutuksesta seuraa mm:

• Ilmapiiri muuttuu avoimemmaksi
• Tunnistetaan omia ja toisten erilaisten persoonien tapoja toimia
• Keskustellaan matalammalla kynnyksellä
• Kuunnellaan kaikkia
• Opitaan antamaan ja vastaanottamaan palautetta
• Työssä viihtyminen kohenee

Paras tapa toteuttaa vuorovaikutuskoulutus: 

Jotta saadaan riittävät hyödyt aikaan, on koulutuksen laadukkaassa toteutuksessa otettava huomioon seuraavat seikat: Kouluttaja huomioi erilaiset persoonallisuustyypit sekä myös tunne- ja stressinsäätelytaidot. Koulutettavia arvostetaan ja heidät huomioidaan. Kaikilla on turvallinen olo ja joustoa löytyy. Tarjolla on valmiita työkaluja. Kouluttaja talon ulkopuolelta on ollut monelle tärkeä "kättä pidempänä". Kuullaan kaikkia. Puhutaan samaa kieltä. Ratkaisukeskeisyys. Tärkeää on myös, että opitut ja sovitut asiat jäävät oikeasti arkeen.